Työpaikoista tulee vastuullisia digitaalisia pelejä

Pelit sitouttavat käyttäjiään useammin ja vahvemmin kuin päihteet, mutta vähän samalla kaavalla. Houkuttavuuden ja kiinnostuksen ennakkorakentaminen, ensikokeilun aikaansaaminen ja koukuttavan twistin rakentaminen käytettävään tuotteeseen on voittava yhtälö.

On vaikea ymmärtää, miksei yrityksien palvelukokemuksia muuteta pelinkaltaisiksi paljon nykyistä määrätietoisemmin. Lähestymistavassa yhdistyy ohjattavuus ja mitattavuus houkuttavimpaan psykologiseen käyttöliittymään. Oikeastaan vielä vaikeampaa on ymmärtää, miksei samaa peliarkkitehtuuria rakenneta yritystoimintaan myös toisella puolen tiskiä, eli osaksi työntekijän kokemusta.

Työhyvinvointi ei nykyisellään häävillä tasolla heilu. Joka toiselle suomalaiselle työ tuottaa pahoinvointia, koti hyvinvointia. Näin myös asiantuntijatehtävissä. Sitoutuminen puuttuu.

Mikäli työkokemukseen pystytään rakentamaan koukuttavia joukkue- ja yksilöpelillisiä elementtejä, voidaan myös työn motivoivuutta, viihtyvyyttä ja tuloksellisuutta nostaa merkittävästi. Hyvä peli on innostava, selkeä, mitattava, hauska, täynnä tunnetta ja maaleja. Hyviä tavoitteita innostavalle työpaikalle. Eiffel-tornin korkuiset anteeksipyyntöni niiltä aloilta ja ammateilta, joihin ajattelu ei sovellu ja joiden kädet kuurassa raatamisen jaloa etiikkaa loukkaan (Pelillistäpä huussin siivoaminen, elitisti). Mutta vakavastikin, kannattaa varmastikin pyrkiä pelillistää työntekeminen sisäisesti ja asiakaskokemus ulkoisesti samaan aikaan. Tehdä molempiin sama rakenne.

Näin teet samalla helpommaksi asiakkaiden tulla osaksi yrityksen omaa arvontuotantoa.

Dataohjautumisen, asiakkaiden ja oman henkilöstön välille on turha pystyttää trumppilaisia muureja

Pelillistäminen ei ole ainut iso trendi, joka ohjaa samaan aikaan niin asiakaskokemuksia, työntekijöiden odotuksia kuin myös yhteistä arvontuotantoa. Vastuullisuutta ei voi ohittaa, etenkään pelillistyvässä avoimempaan vuorovaikutukseen pohjautuvassa työmallissa. 

Taloudellinen menestys kyllä kiinnostaa kaikkia edelleenkin. Mutta samalla kun materiaalisen kulutuksen kasvuvauhti on länsimaissa hidastunut, ja työelämän muutokset osuneet kipeästi läheisiin, on tarve turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen kasvanut. Omalla työllä ja omilla valinnoilla halutaan kantaa sosiaalista ja ekologista vastuuta. Se tekee elämästä toiveikkaampaa ja parempaa.

Vastuullisuus on arkipäiväistynyt vaivihkaa, ja tuo kaikkeen tekemiseen ja ostovalintoihin aivan oman kerroksensa, jota ei muusta saa. Haluamme toimia fiksusti sekä itsemme että muiden vuoksi. Yritykset ovat osin ottaneet yhteiskunnan vastuullisesta rakentamisesta lisää osuutta itselleen. Tuntuu realismilta ajatella, että julkinen päätöksenteko on hyvää silloin kun tarvitaan jarrua väärän kehityksen pysäyttämiseen. Mutta kehityksen vauhdittajaksi ja moottoriksi siitä harvemmin on.

Menestyvät yritykset tulevat kehittymään vastuullisten digitaalisten pelien suuntaan asiakaskokemuksen näkökulmasta. Ne ohjautuvat datan avulla, mutta inhimillisiin tarpeisiin perustuen.  Samaan suuntaan tulee kehittymään myös haluttujen työnantajien tekijöiden kokemus. Ja hyvä niin.

Kari Tervonen